Kemian oppikirjoissa käytetään nykyisin hyvin monipuolisesti erilaisia visualisointeja. Kun tarkastellaan molekyylien visualisointeja, kirjoista löytyy hyvin erilaisia malleja molekyylien pintaa kuvaavista kalottimalleista kemiallista rakennetta korostaviin viivakaavoihin. Visualisointeja käytetään kuitenkin tehokkaasti myös reaktioiden matemaattisten mallien yhteydessä: entalpiatasokaaviot havainnollistavat paitsi energian sitoutumista ja vapautumista reaktiossa, mutta myös kinetiikkaa määrittävää aktivoitumisenergiaa. Tähän liittyy oleellisesti molekyylien kineettisen energian jakauma tietyssä lämpötilassa. Näitä asioita havainnollistetaan mielestäni erittäin hyvin visualisoinneilla. Kun tarkastellaan 5. kurssin sisältöä, visualisointien havainnollistavuus ei ole yhtä selkeä. Erityisesti pH-titrauskäyrien ymmärtäminen ei ole välttämättä ollenkaan helppoa. Näihin kuviin voisi selkeästi merkitä näkyviin miten happo- ja emäsmuotojen osuus muuttuu liuoksen pH-arvon mukaan. Olen itse pohtinut sitä, miten useampiarvoisten heikkojen happojen titrauskäyrät havainnollistaisivat asiaa. Sekoittaisivatko ne vain sitä entisestään, vai voisiko olla niin, että nämä auttaisivat oivaltamaan miten happovakio(t), ekvivalenttikohta ja puskurialue liittyvät toisiinsa ja titrauskäyrän muotoon.
Oppikirjoista löytyy hyvin monenlaisia
visualisointeja sidoksista. Osa perustuu Bohrin atomimalliin, osa
kvanttimekaniikkaan, mutta erilaisia tikku-pallo-, viiva-, kalotti-malleja on
paljon erilaisia. Mielestäni erilaisten mallien ja visualisointien käsittely on
pelkästään hyvä asia. Opetuksessa olisi kuitenkin syytä valottaa edes hieman
eri malleihin liittyviä yksinkertaistuksia ja rajoituksia (esimerkiksi atomien
koot voidaan monissa malleissa jättää kokonaan huomioimatta). Itse pidän
kalottimallia erittäin hyvänä visualisointina, koska se sillä voidaan parhaiten
havainnollistaa molekyylien kokoa ja pintaa. Huonoimpia visualisointeja on
Fisherin projektio, koka sen pohjalta kiraalisuutta ei voi selittää/ymmärtää
lainkaan.
Alla on kaavio siitä, miten elektronegatiivisyys, kovalenttinen sidos ja ionisidos liittyvät toisiinsa. Sama kaavio löytyy useammasta oppikirjasta, mikä ei ole ihme, koska visualisointi avaa mielestäni erinomaisesti sitä, että ionisidos ja kovalenttinen sidos eivät ole kategorisesti täysin erilaisia interaktioita, vaan sidoksen kovalenttinen/ioninen luonne muodostaa jatkumon. Olen valinnut kuvan siitä huolimatta, että N-H -sidoksen osalta se on virheellinen: N-H -sidokselle oikea arvo on 0.8, kun taas 0.4 vastaa C-H -sidosta.

Sulla on tosi vahva tietopohja ja siksi näitä postauksia on kiinnostava seurailla. pH-käyriin liittyen kävit ilmeisesti seuraamassa Sinin ja Essin pitämää tuntia. Olisi kiva kuulla, pohditteko noiden käyrien merkitystä samassa yhteydessä.
VastaaPoistaBlogeista kiinnitän ensimmäisenä huomiota kuviin, niinpä usein päädyn perilaamaan ajatuksia niiden perusteella. Tässäkin jäin ensimmäisenä pohtimaan tuon kuvan yhteyttä kalottimalleihin, jotka ovat aina käytännössä noita "pyöreitä", joskin usein atomien kokoa on tuunattu ja tuota sidoksen luonnetta yritetään sen sijaan kuvata väreillä, kun mallinnetaan varausjakaumaa. Mitä jos näytettäis pelkkä se pinta, jossa varausjakauma on vakio, niin kuin tuossa kuvassa.
Olet hyvin pohtinut kirjoista löytyviä erilaisia visualisointeja molekyyleille ja sidoksille. Nostat tässä myös tärkeän asian esille eli, että oppilaille olisi myös hyvä muistaa selittää eri mallienrajoituksista. Minunkin mielestä on hyvä, että monien kurssien kirjoista löytyy erilaisia visualisointeja ja malleja käsitellen samaa aihetta. Uskon, että se myös auttaa oppilaita hahmottamaan paremmin asioita. Tuot myös tekstissäsi hyvin esiin, minkälainen visualisointi on mielestäsi hyvää, esim. kun selität valitsemaasi kuvaa.
VastaaPoistaKalottimalleissa on mielestäni välillä se ongelma, että niistä ei aina näe molekyylin välisiä sidoksi, eikä siten voi olla varma, onko sidos yksöis- kaksois tai kolmoissidos. Itse suosinkin ehkä enemään mallia, jonka pohjalla on pallotikkumalli, mutta jonka päällä on "läpikuultava" elektronitiheysverho visualisoimassa molekyylin varausjakaumaa ja muotoa. Fisherin projektio ja ylipäätään kaikki 2D-mallit soveltuvat minusta parhaiten isojen molekyylien reaktiomekanismien mallintamiseen, eivätkä niinkään molekyylien muodon tai kiraalisuuden visualisoimiseen.
VastaaPoista